Tarpeetontahan tuo, Formula1 meinaan. Jokaisella on 'vapaassa' maassa oikeus ajatella mitä hyvänsä. Jopa sanoa se. Lieneeköhän silti niin, että meitä pelottaa/ärsyttää asiat, joita emme hallitse emmekä tunne, varsinkin jos niistä medioissa erityisesti puhutaan. Myös oma henkilöhistoriamme vaikuttaa mieltymyksiimme ja inhotuksiimme. Onhan se sykähdyttävää päästää pikkuaivojen virittämät tunteemme valloilleen ja sanoa asiasta kuin asiasta mielipiteensä, just niinku se on.
Kaikesta huolimatta tämä autourheilun 'kuninkuusluokka' aiheuttaa ihmisen primitiivisessä tasossa kutkuttavia väristyksiä. Lajista löytyy maksimaalista voimaa monessa ulottuvuudessa. Moottoriteknologiassa ilmentyy ajan huippuunsa viety tehokkuus suunnittelussa. Minimiajassa, vähintäänkin vuoden periodissa pitää saavuttaa edistystä voimassa ja luotettavuudessa.
Lajia vähänkin tuntevan pitää repiä hattureuhka päästään tarkastellessaan tätä huipputekniikan tuotetta. Moottorin lisäksi itse auto rakenteineen edustaa myös maassa kulkevien laitteiden kärkipäätä. Entistä enemmän laitteeseen tarvitaan aiemmin vain lentokonetekniikan päänvaivana olevaa aerodynamiikankin aluetta.
Lajiin liittyvä talous hipoo myös huippua taitavassa ohjauksessaan. Markkinavoimilla aktivoidaan suuren yleisön, median ja elinkeinoelämän toimeliaisuutta kuin pässiä narussa. Näkyvyysarvot lajissa vetävät sponsoreita kuin hunaja Nalle Puh'ia.
Tuntuuhan se välillä ihanalta ihan munaskuissa saakka kokea primitiivireaktioita asian kuin asian, ei vähiten F1:n puolesta tai vastaan. Osallistua siihen huimaan tunnelmaan ja sopivassa turvallisessa seurassa sitten samaistua samanhenkisiin tallaajiin. Siinä kaiketi lienee urheilun viehätys yleisemminkin niin osallistujien kuin yleisönkin kannalta.
Samanlaista euforiaa voimme kokea monissa muissa tähdellisimmissäkin asioissa. Mikä nyt sitten on järkevämpää ihmisen perustarpeiden kannalta. Tarpeemme loppujen lopuksi ovat melko pieniä. Jonkunlaista evästä elääkseen, ravinnonlähteiden hallintaa. Majapaikkaa pakollista vuorokautista lepoamme varten. Pahimpaan kulttuurinälkään virsi- tai laulukirja. Eipä juuri muuta elääksemme. Toki näihinkin saadaan upotettua valuuttaa olemattomia/ uskomattomia määriä. Tämä tuli huuli pyöreänä viime kuussa todettua, Vatikaanin Pietarin kirkossa olevan Johannes Kastajan patsaan varpaita hiplatessamme.
Mutta kun nyt kuitenkin taloudellinen globaali työn tuottavuus on aikaansaanut ylitsepursuavaa vaurautta ja varallisuutta joillekin ihmisille, miksi sitä ei sitten käytettäisi kun verovaroihin ei kosketa. Ehkä kuitenkin moniarvoista erilaisuuden arvostusta ja kunnioitusta tarvittaisiin lisää. Voisimme tunnistaa myös enemmän itseämme ihmisenä, muunkin kuin ulkoisen habituksen, materiaalisen mammonan ja makean vallan perusteella.
En kiistä, etteikö lajiin liity kansan syviin riveihin ulottuvia kielteisiäkin lieveilmiöitä. Ei liene kovinkaan suotavaa, jos Alatölöviön aikamiespoika jokaisen Kimin voittoisan kisan innoittamana kokeilee omia ja rassinsa rajoja. Eiku Lada tallista vaan solalle, lippa taakse ja mono konehuoneessa painamaan 'nelipyöräluisussa' Interlagosin nelosmutkaan. Liian myöhäisestä jarrutuksesta ei liene pelkoa kun meno senkun vaan tuntuu paranevan, vaikka jarrupoljin miehen voimilla lattiaa hipookin.
Hongat ne humajaa ja lepikko vaan raikuu ja rytisee. Hjuva Soomi. Sano.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti