Kävin juuri ulkona postilaatikolla. Kirpeä, aivan upea pakkasaamuyö. Hiljaisuus korvissani kohisten pällistelin taivaalle ja katselin mustan avaruuden pohjalla kristallinkirkasta tähtitaivasta.
Pikkupennusta saakka on aina ensimäisenä pitänyt etsiä Otava taivaalta. Missähän päin taivaankantta se tällä kertaa kellottaa? Vasta sitten saa itselleen virallisesti selväksi kahden viimeisen tähden osoittaman janan suunnasta pohjantähden sijainnin. Ahaa, siellähän se pohjoinen.
Lunta ei vielä täällä pohjoisessa ole. Pakkasta kuitenkin oli vajaa kymmenen astetta. Ensimmäisiä pakkasaamuja ja tuntui hyvältä kuunsirpin kelmeässä valossa kimalteleva, askelten alla natiseva kuura. Toki katuvalotkin osuutensa maisemaan tekivät, kun hissuttelin verkalleen tyhjän reissun kadun tontinrajalla olevalla postilaatikolla.
Tiesinhän minä, ettei lehteä Pyhäinpäivän jälkeen ilmesty. Oli muuten vaan mukavaa käydä laatikolla näin upeana aamuna. Taidanpa vielä kömpiä lämpöisen peiton alle ja nauttia oikeudesta nukkua sunnuntaiaamuna niin pitkään kuin huvittaa.
Pikkupennusta saakka on aina ensimäisenä pitänyt etsiä Otava taivaalta. Missähän päin taivaankantta se tällä kertaa kellottaa? Vasta sitten saa itselleen virallisesti selväksi kahden viimeisen tähden osoittaman janan suunnasta pohjantähden sijainnin. Ahaa, siellähän se pohjoinen.
Lunta ei vielä täällä pohjoisessa ole. Pakkasta kuitenkin oli vajaa kymmenen astetta. Ensimmäisiä pakkasaamuja ja tuntui hyvältä kuunsirpin kelmeässä valossa kimalteleva, askelten alla natiseva kuura. Toki katuvalotkin osuutensa maisemaan tekivät, kun hissuttelin verkalleen tyhjän reissun kadun tontinrajalla olevalla postilaatikolla.
Tiesinhän minä, ettei lehteä Pyhäinpäivän jälkeen ilmesty. Oli muuten vaan mukavaa käydä laatikolla näin upeana aamuna. Taidanpa vielä kömpiä lämpöisen peiton alle ja nauttia oikeudesta nukkua sunnuntaiaamuna niin pitkään kuin huvittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti