Ihminen, ihan itse, saastuttaa ympäristöään kiihtyvällä vauhdilla. On jopa synnytetty valtioiden toimesta yhteisesti sopien IPCC elin, ihmisiä ja kansalaisia voimakkaasti syyllistävä massiivinen kampanja, nimikkeellä ilmastonmuutos, -lämpeneminen.
http://icecap.us/images/uploads/ALL_SINCE_2002.jpg
Taustalla lobbaamassa ovat suuryritykset, finanssimaailma ja mediakoneisto. Tällä alueella yksinkertaisista poliitikoista muodostetut yksinkertaiset hallitukset seuraavat kiltisti perässä, jopa niin, että itse muodostetulla IPCC konklaavilla hoidetaan se likainen työ, mitä likainen pääoma havitteleekin. (huom! ei toki kaikki pääoma ole likaista)
Kaikkeen tähän, yllätys yllätys, on keksitty syylliseksi ihmiskunta ja yksittäinen ihminen. Pelottelukampanja lietsoo maailman lopun pelkoa nerokkaalla mallilla, jossa lopputuloksena maalaillaan itkua ja hammasten kiristystä sekä koko maapallon tuhoa ja mullistusta. Tämän tuhon aikatauluksi on sitten päätetty, pelon maksimoimiseksi, ihmisen eliniän aika, jotta pelon vaikutukset kohtaisivat jokaisen ihmisen, omalla eliniällään.
Sitten on edelleenkin viisaasti löydetty pääsyylliseksi kasvihuonekaasu, hiilidioksidi, jota syntyy normaalin elämän lähes kaikissa fossiilisissa vaiheissa, mutta myös laajamittaisemmin teollisuuden tuotoksina ja tuoksinassa. Ja onhan ihminen kiistatta yksi teollisen tuotannon tekijöistä, joten syyllistäminen helposti uppoaa pienen ihmisen tajuntaan kuin veitsi voihin.
Ei ole puutetta kauhukuvista, millä massahysteria varmistetaan aina vaan uusilla ennusteilla. Ennusteita korjataan sitä mukaa kuin entisiltä putoaa pohja pois. Vakavasti otettavat, oikeasta totuudesta huolehtivat tiedemiehet vaiennetaan ja epäilevät tahot leimataan hihhuleiksi taitavalla manipulaatiotekniikalla. IPCC:n kehiin heittämät argumentit ovat niin naiiveja, ettei todellinen / oikea tieto välity enää eteenpäin tämän typeryyden shokkivaikutuksesta.
Tosiasiallisena perusteena on toki massiivinen ilmaston pilaaminen ja myrkyttäminen suurteollisuuden ja finanssikeinottelijoiden voiton maksimoimiseksi. Tämän he myös sanovat ihan suoraankin; ei ole kvarttaaliperiodilla järkeä investoida tuotannon infrastruktuuria kohdalleen, kun se vähentäisi lyhyen aikajakson voittoja ja näkyisi heti nytkin jo pöhöttyneissä osakekursseissa. Utopiatalouden eo. johtuvan vääristymän säätö takaisin tapahtuukin globaalilla, par’aikaa nyt päälle hyökyvällä finanssikriisillä.
Tässäkin tapauksella kaiken maksavat tavalliset työmuurahaiset, eli veronmaksajat. Nyt ei ole enää kyse mistään kylmän sodan aikaisista akseleista länsimaat / kommunismi. Kyse on kiihtyvästä ihmisen alistamisesta kasvottomalle pääoma-moolokille. Kisa päästä etuoikeutetun pörssikuplan sisälle on ankaraa. Tässä rajapinnassa lojuu yhä kasvava kasa unelmatemppeleiden raunioita, joiden lohkareiden lomissa löyhkää köyhyyden matoja kihiseviä äkkirikas-poloisten henkisiä ruumiita.
Tämän kutistuvan rajapinnan vartioita kutsutaan analyytikoiksi ja vastaaviksi ekonomisteiksi. Nämä ovat nyt pikavauhtia muodostaneet uuden enkelikuoron, jotka nyt virittelevät uskomattoman kauniita seireenilaulujaan ennen muuta kaikkialla tutiseville hallitusherroille ja kansallisille kombinaateille turvallisuuden paritituuriansa hermostuneena pläräillen. Ja jälleen kerran yritetään savuverhoksi nostaa ilmastonmuutos / -lämpeneminen.
Kysehän ei ole maapallomme tuhoamisesta, vaan ihmisen itsensä ja omien elinolosuhteittensa myrkyttämisestä. On äärettömän naivia kouhottaa ilmastonmuutoksesta, varsinkin kun mielipiteet vaihtelevat tasan kylmenemisen/lämpenemisen puolesta. Muutos kyllä tapahtuu luonnon universaalilla syklillä kaikissa tapauksissa, ja pienin vaikuttaja siinä on itseään kiihtyvällä vauhdilla saastuttava ihmiskunta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Svensmark
Vaikka ihmiset, monen muun eliölajin kanssa yhdessä myrkyttäisi ja lopulta sotisi toisensa hengiltä alati vähenevästä elintilasta taistellen, ei telluksella kauaa nokka tuhisisi palauttaa elämä ja luonto takaisin ihmistä edeltävälle, ehken jopa paremmalle tasolleen (muutamia satoja/tuhansia vuosia). On siis, anteeksi vaan, todella suuruuden hullua korostaa ihmisen oman toiminnan kaikkivoipaisuutta universaalissa elinympäristössään sijaitsevalla pikku prinssin plateetallaan.
Ja kun tämä pohjattoman ahne kasvoton globaali markkina-moolokki käyttää ihmisen yksinkertaisuutta yhä härskimmin hyväkseen, tulevat keinot ahneuden tällä tavalla kasvaessa rohkeammaksi ja uhkaavammaksi. Savuverho on sakeampaa, ilma yhä myrkyllisempää, kunnes viimeinenkin koriseva luonnonluoma viimeisenä henkosenaan hönkäisee; ’anna anteeksi ilmastonmuutos’.
Käytettäköön tässä ja nyt sekä jatkossa jo muodostettu mammuttimainen aivopesuverkosto sekä koko siihen satsattu energia ihmisen, itsensä ja hänen terveytensä puolustamiseen saastuttavaa suurteollisuutta ja kasvotonta, kotimaatonta finanssikeinotteluameebaa vastaan. Ihmisestä itsestäänhän tässä on kysymys, hänen terveydestään ja elinolosuhteistaan. Suurin piirtein samaa perusongelmaa, saastuttamista, vaan lähestytään täysin eripuolilta ja tässä tapauksessa ilmastomuutos-mekanismin aivan väärältä puolelta.
Sen pituinen se.
"Palkoista sopiminen koetaan tutkimusten mukaan paikallisesti vaikeimmaksi. Kannustava palkkaus, erilaiset lisät ja korvaukset ovat tyypillisiä paikallisesti sovittavia asioita. Kyse on usein alan työehtosopimusmääräysten soveltamisesta."
Tiedän käytännössä, että em. asioiden sopiminen ainakin pk-sektorin (alle 250hlöä) yrityksissä on paikallisesti suht. ongelmatonta. Mitä pienempi yritys, sen helpompaa, enkä tarkoita yrittäjän sanelua vaan nimenomaan sopimista työväen ja yrityksen kesken.
Soveltamiset tes'sin hierarkiaan sitä vastoin ovat erittäin vaikeita, koska ammattiyhdistysliike pitää kynsin hampain kiinni oikeudestaan sanoa se viimeinen sana.
Nyt kun työelämän ja -tehtävien murros on elänyt ajan hengen mukaan ja suorituspalkkaukset ja sen eri sovellukset hiipuneet, ei ko. palkkausjärjestelmän osaajia ole kummallakaan puolen työmarkkinakoneistossa, eikä enää työpaikoillakaan.
Osaavat suorituspalkkauksen taitajat ja soveltajat (työnjohto, teknikot, rakennusmestarit ja rationalisoinnin ammattilaiset) on siirretty varhaiseläkkeelle ja ao. vakanssit lakkautettu.
Ei tarvitse siten ihmetellä, että tuottavuus on joutunut alamäkeen teollisuudessa. Ohjausjärjestelmät ovat taitamattomissa käsissä ja monin paikoin vaan hidastavat toimintaa.
"Työnantajapuoli on suhtautunut tämänsuuntaisiin paikallisen sopimisen laajentamispyrkimyksiin yleensä varauksellisesti työnjohtovallan säilyttämisen vuoksi."
Mm. Nokia heitti työnjohtajat jo kohta kaksikymmentä vuotta sitten yli laidan monista yksiköistään. Että se siitä eo. kohdan motiivista.
Ehkä Jortikka tarkoittaa työnantajan direktio-oikeutta, jonka työelämän tärkeää, ruohonjuuri tason osaa työnjohto aikoinaan käytti työssään esimiehenä.
Tämän hetkinen koulutus ei tue tarpeita. Perinteisen työnjohdon koulutuksen uudelleen aloittamisella alkaa olla kiire. Muutoin kaikessa tuotannollisessa teollisuudessa saadaan laittaa lappu kohta luukulle, kuten vallitseva käytäntö osoittaa.
Ammattiyhdistysliikkeen (mm. demarit) suurimpia mokia, jotka ovat eniten vaikuttaneet -90 luvun alussa räjähtäneen laman katastrofiin ja yritysten likvidointeihin olivat;
- Kieltäytyminen työreformin kehittämiseen lähtemisestä. Työreformi on edelleenkin sen ajan henkeen suhteutettuna ainutlaatuisen edistyksellinen suunnitelma poistaa kansakunnan kilpailukyvyn turhia ja aikansa eläneitä jarrumekanismeja.
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Tietopankki/Ohjelm...
Kannattaisi tutustua ajatuksen kanssa.
- Ahon ja Sorsan kehittämä ja ay-liikkeen kanssa jo sovittu kansalaissopimus, jonka ay-liike yliyön nukuttuaan torpedoi. Kallis jos ei kallein takinkääntö kansakunnan lähihistoriassa, jonka kansa ja työväki viimekädessä maksoivat.
Pahin este työn kehittämisessä työpaikoilla ei näkemykseni mukaan ole työnantajien, yrittäjien eikä työntekijöidenkään haluttomuus. Suurin ongelma paikallisten sopimuksien tiellä on ammattiyhdistysliikkeen käyttämä yleisitovuuden moukari, jolla jyystetään kaikki hyvätkin poikkeamat tasaiseksi, toimimattomaksi puuroksi.
Työpaikat, toimialat ja ihmisten ammattien kehittyminen ovat ajat sitten kasvaneet ohi ja yli yleissitovuuden potkupuvusta.
Se aika on nyt eletty, kun ulkomainen pääoma rantautui patruunoiden suosiollisella myötävaikutuksella koskiemme rannoille. Ja kun se sama pääoma nyt kerää kimpsujaan ja muuttaa vastaaville työvoiman ja resurssien suosiollisimmille maille. Rahalla ei ollut silloin, eikä ole vieläkään isänmaata.
Jäljelle jäävän todellisen työllistäjän, PK-sektorin huomioiminen on ainoa vaihtoehto, jos kilpailussa aiomme kansakuntana edes jotenkin pärjätä globaaleilla markkinoilla. Tämän huomioiminen on käytännössä mahdotonta Ay-eliitin ja vuorineuvosten kehittämällä sopimusmekanismilla, siihen se on aivan liian kömpelö ja tasapäistävä.
