Nyt tuli sitten nähtyä Åke Lindmanin elokuva Tali-Ihantala ihmeen puolustustaistelusta. On vaikea verrata tätä lähes dokumenttia toiseen sotaelokuvaan. Kuvauksessa oli pyritty saamaan esille tapahtumat ja kohtaukset juuri mukana olleen sotilaan ja sotijan silmin..ja korvin.
Juoni pitää katsojalla olla edes pääpiirtein selvillä mennessään katsomaan näytöstä. Vaikka selittäviä tekstejä tarpeellinen määrä näkyykin kohtausten välillä, saattaa se muussa melskeessä mennä ohi ja ylikin.
Nykyisille sota- ja toimintaelokuville niin tyypilliset byro-tekniset lieskat ja räjäytykset on sivuutettu ja kuvattu tykistökeskitykset sellaisina kuin ne aidosti lienevät tapahtuneen. En jäänyt kaipaamaan siinäkään mielessä mässäilevän yliampuvaa 'hollywood' tyyliä.
Kansallisylpeys nousi kyllä selkäpiitä karmivasti pintaan spektaakkelia seuratessa. Siinä ei mielestäni ole mitään väärää jos kansakunta pistää itsenäisyyttää puolustaessaan turpaan vihollista kovimman jälkeen. Kysehän oli ja on olemassaolostamme ja sen oikeutuksesta.
Juoni pitää katsojalla olla edes pääpiirtein selvillä mennessään katsomaan näytöstä. Vaikka selittäviä tekstejä tarpeellinen määrä näkyykin kohtausten välillä, saattaa se muussa melskeessä mennä ohi ja ylikin.
Nykyisille sota- ja toimintaelokuville niin tyypilliset byro-tekniset lieskat ja räjäytykset on sivuutettu ja kuvattu tykistökeskitykset sellaisina kuin ne aidosti lienevät tapahtuneen. En jäänyt kaipaamaan siinäkään mielessä mässäilevän yliampuvaa 'hollywood' tyyliä.
Kansallisylpeys nousi kyllä selkäpiitä karmivasti pintaan spektaakkelia seuratessa. Siinä ei mielestäni ole mitään väärää jos kansakunta pistää itsenäisyyttää puolustaessaan turpaan vihollista kovimman jälkeen. Kysehän oli ja on olemassaolostamme ja sen oikeutuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti