sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Takin kääntöjä

On se kummaa, miten sitä on vaikeaa muuttaa perintönä saamiaan perusarvojaan ja puolta politiikan ryhmittymissä. Pelko siitä, että leimautuu takinkääntäjäksi järsii nilkkaa armottomasti kuin äkäinen rakki. Asia jota pidetään häpeästä suurimpana.

Vaikka kuinka kokisin omien kokemusteni valossa maailman muuttuneen tai omien aikaisempien käsitysten virheellisyyden. Siltikin on vaikeaa lähteä vaihtamaan kannatustaan siitä mitä vaalikarjana vuodesta toiseen on kopissa yksinään viivaa vedellyt.

Timo Soini on selkeä oman tiensä kulkija. Olen erittäin paljon hänen kanssaan samaa mieltä tärkeimmistä politiikan peruskysymyksistä. Siitä huolimatta ei tahdo millään uskaltaa vaihtaa oikeastikin omaa leiriään saman lipun alle ja äänestää häntä.

Hänen huumorinsakin natsaa niin hyvin. Timon sanankäyttö on mestarillista ja saa aina hymyn kareet suupieliin. Myös siihen olen mielihyvin samaistunut että olemme hänen kanssaan aina heikompien puolella. Raveissakin veikkaamme vain aina haastajia, jos nyt ylipäänsä jostain kumman syystä huomaan raveihin eksyneeni.