Ahh kyldyyria, onhan se niin kohottavaa kun miesväki pönöttää paikallisen teatterin lämpiössä kestiten monikansallisen yrityksen paikallisjohtajaa väärän lämpöistä konjakkia, lasissa häpeillen hyppysissään temperoiden. Paikallisjohtajan väkinäisen small talkin takaa voi aistia ajatuksensa, 'voihan ...kele kun olisin vaan jäänyt Marbellan huvilalleni ikioman kottaraiseni kainaloon. Tänne periferian taakse pakko tulla näitä talkkunoita hyyssäämään'.
Miesväen paremmat puoliskot ilakoivat toisaalla marttakerhonsa matineassa. Silmät sirrillään kuunnellen työllä, vaivalla ja kunnan suosiollisella taloudellisella avustuksella paikalle hankittua kansallista viulutaiteilijaa kaupungin oman säestäjävirtuoosin upeasti häntä myötäillessä.
Ja niin ilta sujuu rattoisasti konjakin kuumotuksen vaivihkaa levitessä rotaryveljiemme punakoille poskipäille. Hämärtyvässä illassa piirtyy laitapuolen kulkijan soma silhuetti pakastuvaa auteretta vasten, tämän tomerasti ohittaessa pelastusarmeijan leipäjonosta kassit kohmeisissa kourissa laahustavaa nukkavierua vanhusta.
'Olihan se tuasennii hyvä kun saimme nämä valtion kulttuuriavustukset melekeimpä kohorallensa. Ei taaskaan palijoa tarvinna nipistää sosiaalipuolen vanhustyön-monentilta, että saimme nämä tärkeämmät kulttuuri- ja kaupungin johdon parkkihalliasiat tolalleen'.
Ja niin rauha ja harmonia laskeutuu pakastuvan mustan yön kourissa värjöttelevän periferiamme maisemaan. Vallasväen mielen täyttää hyvin ansaittu tyyni, raukea olo taksin mittarin rattoisasti raksutellessa kotimatkan hilijakseen edetessä kartanollensa päin.
Miesväen paremmat puoliskot ilakoivat toisaalla marttakerhonsa matineassa. Silmät sirrillään kuunnellen työllä, vaivalla ja kunnan suosiollisella taloudellisella avustuksella paikalle hankittua kansallista viulutaiteilijaa kaupungin oman säestäjävirtuoosin upeasti häntä myötäillessä.
Ja niin ilta sujuu rattoisasti konjakin kuumotuksen vaivihkaa levitessä rotaryveljiemme punakoille poskipäille. Hämärtyvässä illassa piirtyy laitapuolen kulkijan soma silhuetti pakastuvaa auteretta vasten, tämän tomerasti ohittaessa pelastusarmeijan leipäjonosta kassit kohmeisissa kourissa laahustavaa nukkavierua vanhusta.
'Olihan se tuasennii hyvä kun saimme nämä valtion kulttuuriavustukset melekeimpä kohorallensa. Ei taaskaan palijoa tarvinna nipistää sosiaalipuolen vanhustyön-monentilta, että saimme nämä tärkeämmät kulttuuri- ja kaupungin johdon parkkihalliasiat tolalleen'.
Ja niin rauha ja harmonia laskeutuu pakastuvan mustan yön kourissa värjöttelevän periferiamme maisemaan. Vallasväen mielen täyttää hyvin ansaittu tyyni, raukea olo taksin mittarin rattoisasti raksutellessa kotimatkan hilijakseen edetessä kartanollensa päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti